Muistilista Cannesin opeista kesäloman jälkeiseen elämään

Juuri juhannuksen alla järjestettävä maailman mahtavin mainosfestivaali Cannes Lions taputtelee suomalaisyleisön kevätkauden pakettiin. Niin mukavaa kun onkin päättää sesonki suureen mainosilotulitukseen, ei ajoitus meikäläisittäin tarkasteltuna voisi juuri kehnompi olla: viikon päätteeksi nuo intoa ja inspiraatiota tihkuvat ihmiset kärrättiin kesämökeille lepäilemään.

Jotta reissun ahaa-elämykset ja fiilikset eivät häviäisi päästä loman aikana, naputtelin itselleni muistilistan heti matkan jälkeen päällimmäisenä mielessä olleista havainnoista. Jakoon, siis:

Tekoäly, tekoäly, tekoäly

Tämän vuoden puheissa toistui yksi teema ylitse muiden, mutta toisiaan toistivat myös aihetta käsitelleet puheenvuorot. Muuttaako tekoäly kaiken, ottaako se ihmisiltä vallan, ja mikä tärkeintä: viekö se meiltä luovan alan tekijöiltä ja markkinointiväeltä työpaikat?

Tekoälyn tuomien mahdollisuuksien rinnalle tarvitaan rajoja rikkovaa luovaa ajattelua jatkossakin.

Tekoälystä ei uskalla kirjoittaa oikein mitään: kehitys ja käyttöönotto etenee niin hurjaa vauhtia, että tämän hetken viisastelut ja tulevaisuudenennusteet aiheesta ovat parissa viikossa jo naurettavaa muinaishistoriaa. Luotan kuitenkin siihen, että tekoälyn tuomien mahdollisuuksien rinnalle tarvitaan rajoja rikkovaa luovaa ajattelua jatkossakin, ja sitä vasta tarvitaankin.

Viikon mieleenpainuvimmat lohdun sanat tekoälymurheisiin kuultiinkin Accenture Songin design- ja teknologiajohtajan Nick Lawn suusta, vapaasti suomennettuna: ”En olisi niinkään huolissani siitä, että koneista tulee liian ihmismäisiä – enemmän pelkään sitä, että ihmisistä tulee koneita.”

Voitaneen todeta, että iänikuinen sananlasku ”hyvä renki, huono isäntä” ei ole tulen keksimisen jälkeen pätenyt todennäköisesti mihinkään muuhun niin hyvin kuin tekoälyyn. Vapautusta luomisen tuskaan ei siis tuo tekoälykään – ja tekoälyn tuotosten onnistuneeseen käyttöön sitä vasta hyvää makua ja näkemystä tarvitaankin.

Gurut samassa suossa

Cannesin ensikertalaista ilahdutti yllättävä tunne joukkoon kuulumisesta. Viikon varrella kiertelin kuulemassa paneelikeskusteluja, joissa haastateltavina oli maailman suurimpien ja menestyneimpien mainostoimistojen luovia johtajia. Kynä ja lehtiö tanassa olin valmiina kirjaamaan alamme gurujen viisaudet sekä kuulemaan salaisuudet maailmanluokan mainostekojen takaa, mutta mitä vielä – valtaosan ajasta nyökyttelinkin puheille tippa linssissä syvää yhteenkuuluvuutta ja samaistumista kokien. Mitä, meillähän on paljonkin yhteistä?

Sillä vaikka mittakaava asiakkuuksissamme, budjeteissamme ja tekemisissämme saattaakin olla eri, toistelivat maailman huiput kovin tutun kuuloisia mantroja. Briefit ovat kuulemma paskoja ja vajavaisia muuallakin, asiakkailta puuttuu rohkeutta muissakin maissa eikä maailmallakaan voi vaatia hyvästä, halvasta ja nopeasta kuin kaksi määrettä ja nekin aina sen kolmannen kustannuksella. Suomihan on siis ihan maailmanluokan markkinointimaa!

Eli pulinat pois: mitä peruspulmiin tulee, ruoho ei näemmä ole sen vihreämpää muuallakaan eikä ”mutku niillä on sitä ja tätä” ole hyväksyttävä tekosyy vaatia itseltään yhtään vähempää.

Inspiraatio vaatii aikaa ja syötettä

Hassua kyllä, viikon antoisimmat hetket tuli koettua omien parissa kisacaseja syynäten. Siis täh? Ohjelmaa pyörii kymmenillä lavoilla yhtä aikaa, vetonauloina on Hollywood-tähtiä ja alan superstaroja ja ihmisiä houkutellaan kuulolle kaikenlaisin sirkustempuin… ja parasta antia oli katsella omien kollegojen kanssa hieman liian pienellä printattuja kapalevyjä messuhallin ankeassa kellarissa? Jep!

Luulin lähteneeni konferenssimatkalle, mutta löysinkin itseni retriitiltä.

Jos johonkin haluan tänä syksynä sijoittaa, niin aikaan. Nimittäin jokainen tunti, jonka käytimme reissussa siihen, että katselimme yhdessä shortlistattujen duunien kiteytettyjä esittelyitä niistä keskustellen, havaintoja tehden, kyseenalaistaen ja oivalluksia mieleen painaen, tuntuu maksaneen itsensä takaisin monin kerroin jo tässä vaiheessa. Matkan aikana ratkesi nimittäin muutamakin solmussa ollut brief – ja kaupan päälle syntyi vielä monia potentiaalisia intohimoprojekteja sekä proaktiivisia ideoita asiakkaille ehdotettavaksi. Kiire on ikuista, mutta jos ei tällaiselle touhulle löydy aikaa, pääsee siitä kiireestäkin kyllä jossain vaiheessa eroon.

Luulin lähteneeni konferenssimatkalle, mutta löysinkin itseni retriitiltä. Ja hyvä niin: tämän matkan anti ja opit olivat käytännönläheisempää sekä siten hyödyllisempää kamaa kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa.

Inke Ketonen
Kirjoittaja on Ivalo Creative Agencyn luova johtaja

(kuva: Suvi Backman)

 

 

Uutiskirjeen tilaajana saat markkinoinnin ja viestinnän uutiset sekä uusimman MRKTNG-lehden ensimmäisten joukossa. Saat myös viikottain koulutuksistamme kerättyjä vinkkejä käyttöösi sekä tietoa järjestämistämme koulutuksista.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

eighteen − eight =