Mitä opin, kun sain kunnian tuomaroida kolmet mainoskilpailut yhtenä keväänä?

Mikäpä sen antoisampaa kuin päästä perkaamaan kollegoiden parhaiksi katsomiaan tekemisiä, laittamaan niitä jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen sekä napsimaan takaraivoon parhaat opit? Niinpä.

Tänä keväänä sain kyseisen kunniatehtävän kolmessa eri markkinointia ja mainontaa arvioivassa kilpailussa: tuloksellisuutta ja vain tuloksellisuutta mittaavassa Effiessä, mainonnan kauneuskilpailuksi kuvailluissa Vuoden Huipuissa sekä nuorten kykyjen kynsiennäyttökisoissa Young Lions Finlandissa.

Kun nyt olen kevään aikana päässyt kertomaan mielipiteitäni ihan kutsuttuna, on sanaista arkkua vaikeaa enää sulkeakaan. Niinpä arvostelen kauden päätteeksi vielä tuomarointikokemukset, oman panokseni sekä matkan varrella mukaan tarttuneet neuvot ja huomiot.

1.   Tuomarointi on aikaa vievää puuhaa – ja hyvä niin

Jokainen mainoskisatuomariksi kutsuttu kahlaa läpi kymmeniä esityksiä niitä pisteyttäen, huomioita ja palautetta kirjoittaen sekä töitä jatkoon tai hyllylle laittaen. Useimmiten tämä tapahtuu omalla ajalla, iltaisin ja viikonloppuisin. Sen jälkeen kokoonnumme tuomaroimaan – useimmiten iltaisin ja viikonloppuisin. Korvaukseksi ajastaan saa virvokkeita, verkostoitumista sekä kutsun palkintogaalaan.

Sääli olisi, jos tuomioita tai kunniaa jaettaisiin hätäisesti hosuen.

Silti ja juuri siksi kutsu tuomaroimaan on suuri etuoikeus ja kunnianosoitus: kisacasen sekä varsinaisen työn tekeminen se vasta aikaa vievää puuhaa onkin ollut. Jokainen töitään kisoihin ilmoittanut on todennäköisesti kasannut kisaentrynsä kokoon iltapuhteina muiden duunien päälle – eivätkä timanttiset palkintotyöt ole kivuitta ja venymisittä yleensä syntyneet nekään.

Sääli siis olisi, jos tuomioita tai kunniaa jaettaisiin hätäisesti hosuen.

2.   Joka kisalla on yhä paikkansa

Ainakin alan ulkopuolisen mielestä asetelmassa saattaa olla jotain hieman hupaisaakin: pienen maan pienellä alalla on useita eri mainoskisoja, joissa he palkitsevat vuoroin toinen toisiaan.

Kilpailuista jokainen kuitenkin tarkastelee ja arvottaa töitä eri vinkkelistä, joten kukin päättäköön itse, mitä erityisesti tavoittelee tai arvostaa. Briljanttia luovaa ideaa ja äärimmilleen viimeisteltyä toteutusta, poikkeuksellista tuloksellisuutta, puheenaiheeksi päätymistä, teknologian nerokasta hyödyntämistä – vai kenties jotain muuta?

Toiset kisat kannustavat rajoja rikkovaan luovuuteen, toiset kirittävät strategista osaamista, mutta onneksi nämä eivät suinkaan poissulje toisiaan – töistä täräyttävimmät kun kestävät tarkastelun useammaltakin kantilta ja kotiuttavat palkintoja monenlaisista kisoista ja kategorioista. Siinäpä jotain, mihin tähdätä.

Veikkaan, että kisojen kategorioita tai kriteeristöä on tarve pöllyyttää pikapuolin ja reilulla kädellä sittenkin.

Nuorten lupausten rajoja rikkovaa ajattelua ja kaavoihin kangistumatonta suunnittelua Young Lions -kisassa ihailleena veikkaan kuitenkin, että kisojen kategorioita tai kriteeristöä on tarve pöllyyttää pikapuolin ja reilulla kädellä sittenkin. Kun ajattelu ja keinovalikko uudistuvat, täytyy kisojen pysyä paitsi kyydissä, myös kirittämässä.

3.   Happamia ovat happotestit, sanoi tuomari

Jokainen jaettu tunnustus on toki aina vain pienen tuomarijoukon muodostama näkemys senkertaisten töiden paremmuusjärjestyksestä. Tuomarointipäivien jälkeen on kuitenkin aina – ainakin allekirjoittaneella – jotenkin hieman nolostunut olo.

Päivätöissään mainontaa suunnitellessaan sitä kun yrittää parhaansa mukaan nähdä maailmassa mahdollisuuksia uhkien sijaan ja keskittyä löytämään kaikesta hyvää, ettei suunnittelun flow vain tökkää. Mainontaa arvioidessa tuomarointikeskustelu tuppaa hyvinkin nopeasti kellahtamaan virheiden kaiveluksi ja tikulla tökkimiseksi. Miksi on tehty tuollainen valinta, olisiko tämä pitänyt miettiä toisin, parempi tämä olisi ollut jos… 

Mutta hyvä niin: ne työt, joista tuomaroitaessa todella väännetään, kinastellaan ja meuhkataan on jo tunnistettu kisan kaikkein kuohkeimmaksi kermaksi. Omista töistä käytävää keskustelua ei tuomarina onneksi itse pääse kuulemaan, mutta toivoa sopii, että selän takana sentään puhuttaisiin, mieluusti rankastikin ruotien. Palkinnot jaetaan heille, jotka happotestin parhaiten selättivät.

Joten suuret onnittelut kaikille, jotka tänä keväänä kapusivat palkintolavoille tai shortlistoille. Kehystetyn kunniakirjan, pystin, kukkapuskan ja hienoisen menestyskrapulan lisäksi palkintojenjaosta kotiin päästyään tuntee olkapäällään kollegiaalisen mainoskateuskunnioituksen kiitostaputuksen – tuon palkinnoista sykähdyttävimmän.

Inker-Maaria Ketonen
Creative Director
IVALO

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uutiskirjeen tilaajana saat markkinoinnin ja viestinnän uutiset sekä uusimman MRKTNG-lehden ensimmäisten joukossa. Saat myös viikottain koulutuksistamme kerättyjä vinkkejä käyttöösi sekä tietoa järjestämistämme koulutuksista.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 × one =