Millenniaalipäättäjät ja kokeneet yritysjohtajat törmäyskurssilla?

Tunteet kuumenivat viime syksynä, kun pääministeri Sanna Marin ja metsäteollisuuden johtajat sanailivat paperitehtaan sulkemisesta ja alan isänmaallisuudesta. Päättäjänä pääministeri koki epäluottamusta siihen, että yritykset huolehtisivat ihmisistä ja ympäristöstä.

Oliko kyse todella aidosta epäluottamuksesta vai eri sukupolvea edustavien johtajien kyvyttömyydestä ymmärtää toisiaan?

Toisaalta näimme syksyllä myös, miten Woltin nuoret millenniaalijohtajat ja opetusministeri Li Andersson pystyivät huomattavasti rauhallisemmin keskustelemaan ruokalähettien työoloista. Kommentointi oli kiivasta, mutta argumentointi toisen näkökulmia arvostavaa. Vaikka ministeri ja startup-yrittäjät olivat eri mieltä, tuntui, että he kävivät samaa keskustelua. Onko merkitystä sillä, että keskustelijat edustivat suurin piirtein samaa sukupolvea?

Politiikan epävarmuus ja poukkoilevuus huolestuttaa yritysjohtajia. Tammikuussa julkaistun OP-ryhmän suuryritystutkimuksen mukaan yli 80 % suuryrityksistä näki poliittisen päätöksenteon aiheuttavan yrityksen toimintaympäristöön epävarmuustekijöitä. Viime vuosi oli toki poikkeuksellinen, mutta siitä huolimatta epäluottamus on kasvanut edellisistä vuosista rajusti.

Mikä merkitys on yritysjohtajien ja päättäjien sukupolvella?

Päättäjät sekä elinkeinoelämässä että politiikassa voidaan jakaa karkeasti neljään sukupolveen: suuret ikäluokat, sukupolvi X, millenniaalit ja sukupolvi Z. Samaa sukupolvea yhdistää moni asia. Suurten ikäluokkien poliitikkoja ja yritysjohtajia yhdisti ajatus Suomen rakentamisesta, yhteisestä kansallisesta projektista. Millenniaali- ja Z-sukupolvien päättäjiä taas yhdistää jaettu huoli ilmastokriisistä ja lajikadosta. Väliin jäävälle sukupolvi X:lle taas Suomen kansallinen projekti laajeni EU-projektiksi, mutta ei vielä samalla tavalla täysin globaaliksi ajatteluksi kuin nuoremmilla sukupolvilla.

Myös toimintatavat ja tavat kommunikoida ovat erilaisia. Suurten ikäluokkien hyvä veli -verkostoissa oli paljon hähmäistä ja ongelmallista, mutta rakennettiinhan niillä dialogia politiikasta liike-elämään ja toisin päin. Oli helppo ymmärtää toisen näkemystä Tamminiemen saunan lauteilta käsin. Nykyisellään nuo lauteet edustavat sukupuolittunutta ja keskitettyä vallankäyttöä.

Nykypolvet rakentavat henkilökuvaa nopeilla viestinnän keinoilla ja keskustelu käydään julkisesti. Uutta kulttuuria on tuonut myös nuoremmissa päättäjäsukupolvissa tyypillisempi liikkuvuus uralla. On mahdollista siirtyä politiikasta liike-elämään ja takaisin. Harvemmin enää nähdään elämänmittaisia urapolkuja politiikassa.

Politiikan muutos vauhdittaa keskustelua

Politiikan aikajänne on nopeutunut. Äänestäjät hakevat aina muutosta vallitsevaan tilaan ja myös puolueet haluavat pestä kasvonsa nopeammin ja useammin.

Tästä syystä valtaapitävät vaihtuvat nopeammin ja he ovat nuorempia. Monen kohdalla kokemusta on kertynyt järjestöistä ja politiikasta, mutta entistä harvemmalla yritysmaailmasta. Kun kokemusta ei ole, on aidosti vaikea ymmärtää elinkeinoelämän tavoitteita ja toimintamalleja.

Näkökulma on myös aidosti erilainen. Päättäjä katsoo koko Suomen etua, erilaisten ihmisryhmien tilannetta politiikan näkökulmasta. Hänen työkalunsa ovat valtiontalouden instrumentit, verot ja julkiset menot ja velka. Yritysjohtajalle tämä voi olla vaikea ymmärtää, kun oma näkökulma on kovin erilainen.

Tämän päivän politiikassa arvot ovat vahvasti läsnä ja niitä tuodaan esiin aktiivisesti. Siinä missä aikaisemmin pääministeri olisi koonnut metsäyhtiöt pyöreän pöydän keskusteluun ja perustanut komitean, tähän hän nyt reagoikin nopeasti ja julkisesti sosiaalisessa mediassa. Tuo puhe on yhtä paljon puhetta omille kannattajille, arvojen välittämistä, niin sanottua identiteettipolitiikkaa, ja siten aivan loogista. Tämä saattaa yllättää vanhempien sukupolvien edustajat.

Toisaalta, onko tämäkään sukupolvisidonnaista? Veera Häkkinen kirjoittaa Miltton Futures -blogissaan oivaltavasti: “Tällä hetkellä esimerkiksi identiteettipolitiikka ja intersektionaalisuus ovat ilmiöitä, jotka moni aiempien sukupolvien edustaja kokee täysin uusina ja yllättävinä, vaikka historiallisesti tarkasteltuna ne saattaisivat näyttäytyä osana loogista jatkumoa.”

Kohti parempaa dialogia

Politiikan ja elinkeinoelämän välinen vuoropuhelu on välttämätön edellytys tasapainoisen maan ja maailman rakentamiselle. Isoja ihmiskuntamme haasteita, ilmastonmuutosta, lajikatoa, eriarvoisuutta ei voida torjua yksin kummankaan toimesta.

Siksi kaikkien osapuolten on syytä ottaa askel toisen suuntaan. Tilanteeseen ei auta muu kuin pitkäjänteisen vuoropuhelun rakentaminen, dialogin tietoinen vahvistaminen ja rakentaminen. Ilman näkemystä elinkeinoelämän tarpeista politiikassa ei osata tehdä tasapainoisia päätöksiä. Ilman ymmärrystä päättäjien arvoista ja ideologiasta ei elinkeinoelämä osaa ennakoida poliittisia riskejä ja tulevia säädösmuutoksia, jotka muuttavat liiketoimintaympäristöä ja kasvun edellytyksiä.

Elina Moisio
Miltton Networks
Toimitusjohtaja

Elina Moisio on Milttonin Suomen vaikuttajaviestinnän toimitusjohtaja ja kokenut yhteiskuntasuhteiden ja politiikan ammattilainen. LinkedIn

Miltton on kunnianhimoinen, tulevaisuuteen katsova konsulttitalo, joka tarjoaa asiakkailleen näkemyksiä ja inspiraatiota jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Sen yli 350 asiantuntijaa yhdistävät viestinnän, markkinoinnin, vaikuttamisen, luovuuden, strategian ja skenaariotyön Helsingissä, Tukholmassa, Brysselissä, Virossa sekä Washingtonissa sijaitsevissa toimistoissa. #Miltton  #MilttonFutures

 

 

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *